perjantai 5. toukokuuta 2017

Sähköpyörä jää kokemuksena plussan puolelle

#HSLkokeilu 

Nokian Juha Arpiainen testaa sähköavusteista polkupyörää työmatkoillaan Vantaan Kartanonkoskelta Espoon Karaporttiin kahden viikon ajan.


Kokemuksia ensimmäiseltä kokeiluviikolta:

Tämä on nyt ensimmäinen kerta kun sain sähköavusteisen pyörän käyttööni, joten voin verrata kokemusta lähinnä tavalliseen fillariin tai autoiluun. Minulla päivittäinen matkakertymä on noin 35 kilometriä. En ole pyöräillyt ennen tätä viikkoa ainakaan vuoteen. Sitä ennen on tullut pyöräiltyä satunnaisesti, välillä pitempiäkin lenkkejä, mutta niin kauan kuin olen auton omistanut, en ole tullut kertaakaan töihin pyörällä.

Juha Arpiainen

Ensin kehut. Pyörä on todella helppokäyttöinen ja sähkön tuoman eron kyllä huomaa tavalliseen fillariin verrattuna. Olen tosin käytännössä joutunut pitämään avustuksen maksimissa, jotta huomattavaa eroa tavalliseen pyöräilyyn on havaittavissa. Akku on kestänyt lataamatta edes takaiset työmatkat, eli varaus kestänee noin 40 kilometrin pyöräilyn täydellä avustusteholla. Tässä Tunturin mallissa avustin näyttäisi ymmärtävän vääntömomentin päälle eli mitä lujempaa joutuu poljinta painamaan sitä parempi vaste avustukselta. Reitti Kartanonkoskelta Karaporttiin kulkee osittain Keskuspuiston kautta, joten mikä sen parempi tapa aloittaa aamu kuin pyöräily luonnon helmassa!

Pyöräillessä pääsee nauttimaan maisemista
luonnon helmassa. Kuva: Juha Arpiainen


Sitten risuja. Se että käyttää puolen tunnin autoilun sijaan tunnin pyöräilyyn ja vartin virkistäytymiseen ajon jälkeen vaatii isoja viilauksia arkirutiineihin – erityisesti kun kotona on vuoden ikäinen lapsi. Jostain pitää siis löytyä puolitoista tuntia lisää aikaa. Aamu-unisena sitä on ikävämpi nipistää heräämällä aikaisemmin, mutta näin on pakko toimia, jotta ehtii viimeistään yhdeksäksi palavereihin. Pyöräily ei myöskään ole enää mukavaa touhua siinä vaiheessa kun sataa, tuulee kovasti ja tienpinnat on paikoitellen jäässä. Toki varustuksella voi vaikuttaa ajomukavuuteen, mutta kyllä se väkisinkin ajonautintoa nakertaa.

Jos sähköavustuksella polkiessa ei tule hiki pintaan,
voi tilanteen korjata vaikka ulkokuntosalilla. Kuva: Juha Arpiainen

Kaiken kaikkiaan kokemuksena jäädään tällä hetkellä plussan puolelle. Autoilu asettaa mukavuuden ja ajankäytön osalta riman korkealle. Voisin kuvitella, että kuivan sään aikaan keväästä loppusyksyyn voisi pitää autottomia viikkoja ja käyttää (sähköavusteista) pyörää sen sijaan. Tässä mallissa on ”talutusavustin”, joka toimii kahvaa vääntämällä. Veikkaan, että sähköpyörät löisivät kunnolla läpi siinä vaiheessa kun saadaan markkinoille kohtuuhintaan tai valtion tukemana malleja, joissa saadaan sähkön avulla ylläpidettyä matkanopeutta tasaisilla osuuksilla polkematta.

Hankkeen toteutuksesta vastaavat yhteistyössä HSL ja Valpastin Oy