torstai 1. syyskuuta 2016

Matka on onnistumisia täynnä, ei talutusta, oikea reitti ja ohitus!


Innofactorin Niko Lönnberg kokeilee työmatkallaan Tapaninkylästä Keilaniemeen joukkoliikenteen ja taittopyörän yhdistelmää.

Maanantai - sadetta luvassa koko päiväksi
Ennakkoluulottomasti päätin lähteä työmatkalleni auton sijaan uudella tavalla, pyöräillen junalle ja junalta taas pyöräillen toimistolle. Matkaa tulisi kertymään reilut 12 kilometriä suuntaansa taitettavalla kaupunkipyörällä. Pyrähdys juna-asemalle kotoa sujui oikein hyvin, talutin vain yhden (ainoan) ylämäen.

Tässä vaiheessa oli oikeastaan kumman virkeät ajatukset tulevasta matkasta, vaikka reitti ei ollut mitenkään selvä ja puhelimen käyttöä en halunnut vaikeuttamaan ajoa. Junassa sain sitten aikaan ensireaktion kaupunkipyöräilijänä, nainen purskahti nauramaan minut nähdessään, tosin varsin hillitysti (en oikeastaan ihmettele katsoessani oheista kuvaa). 


Toinen pyöräilyosuus olikin sitten hieman raskaampi. Olin hieman hukassa reittien suhteen ja syytin pyörää mielessäni melko huonoksi, alamäet ovat suorastaan pelottavia ja ylämäkiä en jaksanut polkea. Ihan kun puuttuisi vaihteita… Pääsin kuitenkin töihin ja kaikki on hyvin. Sade ei ehtinyt alkamaan!

Iltapäivällä oli asiat toisin, sadetta tuli sitten urakalla. Hölmönä tai onnekkaana, tiedä siitä, päätin lähteä pyörällä kuitenkin kotiin päin enkä kantamaan sitä lähimmälle pysäkille. Ehdin juuri ajoissa kauemmalle pysäkille saadakseni paremman bussin ja pääsin melkein kotiin asti sillä, lopussa kuitenkin vielä kastuin uskottavasti.

Ajatuksissani mietin onko tämä (pyörä + joukkoliikenne) nyt oikeasti parempi vaihtoehto autoilulle? Aikaa menee puolet pitempään, ja sitten vielä peseytyminen. Toisaalta taas, salilla käynti + työmatkat veisi aikaa ainakin puoli tuntia tätä enemmän. En kylläkään käy salilla - nyt kai sitten käyn? Tyytyväisenä eteenpäin.

En ohittanut ketään.

Tiistai, etäpäivä

Keskiviikko - päivä on kaunis, ja tuntuu että sujuu hyvin
Pyörän heikkouksien miettiminen vaihtuu moottorin vikojen etsintään. Tajuan että voin saada itsestäni enemmän irti, pyöräily alkaa sujua. Pääsen asemalle, jossa pyörä saa taas huomiota:
En ole ikinä nähnyt vastaavaa”, kommentoi pyöräilevä nainen, kun pakkaan pyörän kuljetuskokoon.
"Saako sen noin mukaan?
"Juu", sanon hengästyneenä.
Matka junalta toimistolle on onnistumisia täynnä, ei talutusta, oikea reitti ja ohitus! Motivaatio kasvaa.  Ottaen huomioon että tämä on 40+ ikäisen, täysin liikunnattoman miehen ajatuksia on tämä lähtenyt arvaamattoman hyvin käyntiin.

Hankkeen toteutuksesta vastaavat yhteistyössä HSL ja Valpastin Oy.