tiistai 16. elokuuta 2016

Jatkossa auto saa jäädä useamminkin talliin odottamaan

SOK:n Maarit Pasanen kokeili joukkoliikenteen ja taittopyörän yhdistelmää työmatkallaan Espoosta Vallilaan. Kokeilusta jäi hyvä fiilis ja jatkossa Maarit aikoo pyrkiä polkemaan koko 10 kilometrin matkan töihin muutaman kerran viikossa.

Ensimmäisen testiaamun haaste oli sopivan pyöräreitin valinta juna-asemalle. Matkaa ei olisi kuin muutama kilometri, mutta reittivaihtoehtoja oli useampi. Lopulta päädyin valitsemaan vähiten ylämäkiä sisältävän reitin, vaikka se matkallisesti olikin hieman pidempi. Harmikseni pyörässä ei ollut koria (ilmeisesti lisävarusteena kuitenkin löytyy), joten tavarat tuli pakata selkäreppuun.


Matka Leppävaaran asemalle sujui hyvin, ainoastaan rotvallien ylityksissä huomasi, että pyörä oli normaalia pienempi. Junalaiturille päästyäni juna lähestyikin jo asemaa. Vaikka kotona pyörän kasaaminen oli tuntunut helpolta, ei pyörä mennytkään niin näpsäkästi kasaan kuin olin ajatellut. Lopulta päädyin nostamaan pyörän junaan vain puoliksi taitettuna. Onneksi junassa oli hyvin tilaa ja enkä tukkinut pyörällä käytävää. Loppumatka Pasilasta Vallilaan olikin mukava polkea, kun koko matka on lähinnä alamäkeä.




Konttorille saavuttuani pyörä sujahti kätevästi hissiin ja työpäivän ajan se saikin viettää työpöytäni vieressä.

Seuraavien päivien aikana testasin junan lisäksi myös bussia. Bussissa matkustettaessa pyörä olikin hankalampi kuljettaa. Ruuhka-aikaan polkimet tuntuivat taitettunakin tarttuvan jokaiseen vastaantulijan housuihin/hameen helmaan.


Yhtenä päivänä päädyin hakemaan auton huollosta työpäivän jälkeen, jolloin Pasilan sijasta otinkin suunnan kohti Sörnäisten metroasemaa. Metroon pääsi kätevästi pyörän kanssa hissillä ja koska metrovaunukin oli lähes tyhjä, selvisin pyörän kanssa vain taittamalla takapyörän rungon alle. Jäin metrosta Ruoholahdessa pois ja aloitin polkemaan kohti Olaria. Matkaa kertyi reilut 10 kilometriä ja matkan varrelle osui monta soratienpätkää tietöistä johtuen. Pyörä kulki kyllä sorassakin, mutta omimmallaan se on asfalttiajossa.

Kokonaisuudessaan testijaksosta jäi positiivinen fiilis. En kuitenkaan usko, että jatkossa tulen käyttämään pyörä+julkinen yhdistelmää, sillä omaa pyörääni ei ruuhka-aikaan voi kuljettaa junassa. Myöskään seutulipun korkeat kertahinnat eivät houkuttele silloin tällöin julkisen käyttöön. Mutta otan tavoitteekseni pyöräillä töihin saakka muutaman kerran viikossa säiden salliessa. Alku on ainakin ollut lupaava ja jatkossa auto jää toivottavasti useamminkin talliin odottamaan.

Hankkeen toteutuksesta vastaavat yhteistyössä HSL ja Valpastin Oy